Uskomatonta! Maanantaina saimme aika jymy-yllätyksen: raskaustestiin ilmestyi yhden viivan sijasta kaksi... Kyllä siinä ilta meni aika sekavissa fiiliksissä. Meistä tulee vanhempia, jos kaikki menee hyvin!
Muutama päivä tässä on saanut aikaa sulatella asiaa. Raskaus alkaa tuntumaan luonnollisesta, vaikkakin niin outo ja epäuskoinen olo! Tällä hetkellä mieltä painaa alkuraskauden pelko: eihän tämä vain keskeydy.. Ollaan nyt menossa raskausviikolla 6+0. Ensimmäinen neuvolakäynti on 2,5 viikon kuluttua. Toivotaan nyt että pelko on turhaa ja raskaudesta alkaisi oppia nauttimaan!
Tähän päättyi siis Enbrelin käyttö. Toivottavasti selkä jatkaisi oireetonta elämää! :)
perjantai 16. lokakuuta 2015
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
Where have you been, Enbrel? :)
Pikainen päivitys omasta tilanteestani:
Tänään sain ensimmäisen Enbrel-pistoksen. Lääkeaine ja sen vaikutusmekanismi on minulle entuudestaan tuttu, mutta pistäminen ei. Olin reumahoitajan vastaanotolla ja hän opetti minulle pistämisen. Kynä tiukasti kiinni reiteen ja kynän laukaisinta painetaan pohjaan. Itse pistäminen oli helppoa, mutta lääkeaineen injisoituessa ihoni alle tunsin inhottavaa kirvelyä pistoskohdassa. Kynän sai nostaa pistoskohdasta pois vasta kun siitä kuului naksahdusääni uudestaan. Pistoksen jälkeen jäin täyttelemään papereita hoitajan valvovan silmän alle 15 minuutin ajaksi. Tämä on siis se aika, jolloin mahdollinen akuutti allergiareaktio ilmaantuisi. Kaikki meni hyvin, olo oli normaali ja kirvelykin loppui onneksi.. Monenlaista kipua on jo tähänkin asti kestänyt, joten jos se kirvely tuottaa loppujen lopuksi kivuttomamman elämän niin eiköhän sen kestä... kerran viikossa. Oon kyllä tällä hetkellä niin tyytyväinen, että sain luvan aloittaa tuon biologisen lääkkeen. Nyt vaan peukut pystyyn, että myös muutoksia kipujen suhteen tulee tapahtumaan!
Tuo parempi puoliskoni on työreissulla ja luultavasti palaa kotiin parin viikon päästä. Sen jälkeen onkin enää noin 1,5 viikkoa kesälomaan... ja lomareissuun! Alkaa tää sateinen Suomen kesä jo riittää...
Tänään sain ensimmäisen Enbrel-pistoksen. Lääkeaine ja sen vaikutusmekanismi on minulle entuudestaan tuttu, mutta pistäminen ei. Olin reumahoitajan vastaanotolla ja hän opetti minulle pistämisen. Kynä tiukasti kiinni reiteen ja kynän laukaisinta painetaan pohjaan. Itse pistäminen oli helppoa, mutta lääkeaineen injisoituessa ihoni alle tunsin inhottavaa kirvelyä pistoskohdassa. Kynän sai nostaa pistoskohdasta pois vasta kun siitä kuului naksahdusääni uudestaan. Pistoksen jälkeen jäin täyttelemään papereita hoitajan valvovan silmän alle 15 minuutin ajaksi. Tämä on siis se aika, jolloin mahdollinen akuutti allergiareaktio ilmaantuisi. Kaikki meni hyvin, olo oli normaali ja kirvelykin loppui onneksi.. Monenlaista kipua on jo tähänkin asti kestänyt, joten jos se kirvely tuottaa loppujen lopuksi kivuttomamman elämän niin eiköhän sen kestä... kerran viikossa. Oon kyllä tällä hetkellä niin tyytyväinen, että sain luvan aloittaa tuon biologisen lääkkeen. Nyt vaan peukut pystyyn, että myös muutoksia kipujen suhteen tulee tapahtumaan!
Tuo parempi puoliskoni on työreissulla ja luultavasti palaa kotiin parin viikon päästä. Sen jälkeen onkin enää noin 1,5 viikkoa kesälomaan... ja lomareissuun! Alkaa tää sateinen Suomen kesä jo riittää...
keskiviikko 27. toukokuuta 2015
Lääkkeitä..
Jotta kaikki ei menisi ihan helpolla, niin lääkitykseen tuli heti 2 viikon jälkeen muutos. Salazopyrin laitettiin tauolle heti 1,5 viikon käytön jälkeen. Syynä siihen oli haittavaikutuksena tullut ripuli ja pahoinvointi, joka vain jatkui koko 1,5 viikon ajan. Pidin puolikkaan viikon taukoa lääkkeestä ja yritin vatsan rauhoituttua aloittaa sitä uudellee, taas aloitusannoksella. Heti uudesta yrityksestä seuraavana päivänä vatsa oli aivan sekaisin. Soittelin reumahoitajalle, että mitäs nyt tehdään, ja hän konsultoi lääkäriä. Lääkkeen käyttö lopetettiin ja viikon päästä reumalääkärin luo miettimään seuraavaa vaihtoehtoa.
Tottakai toivoin kovasti, että olisin hyötynyt Salazopyrinistä. Nyt mietityttää mitä lääkäri seuraavaksi suosittelee kokeiltavaksi. Opintojen takia tiedostan hyvin mitä vaihtoehtoja minulla on, miten lääkkeet vaikuttavat elimistössä ja minkälaisia haittavaikutuksia eri lääkkeet voivat aiheuttaa. Haitat eivät sinänsä pelota, niitä kun jokaisesta lääkkeestä on mahdollista saada
Mieli tekee taas tepposia, välillä on helpompi olla, välillä taas v-käyrä hipoo katon rajaa. Onneksi kivut ovat olleet aika vähäisiä. Tulehduskipulääkettä otan, kun kivut alkavat ilmoittaa olemassaolostaan.
Näillä mennään nyt hetken aikaa, toivottavasti olen viikon päästä jo hieman viisaampi näissä lääkeasioissa.
Tottakai toivoin kovasti, että olisin hyötynyt Salazopyrinistä. Nyt mietityttää mitä lääkäri seuraavaksi suosittelee kokeiltavaksi. Opintojen takia tiedostan hyvin mitä vaihtoehtoja minulla on, miten lääkkeet vaikuttavat elimistössä ja minkälaisia haittavaikutuksia eri lääkkeet voivat aiheuttaa. Haitat eivät sinänsä pelota, niitä kun jokaisesta lääkkeestä on mahdollista saada
Mieli tekee taas tepposia, välillä on helpompi olla, välillä taas v-käyrä hipoo katon rajaa. Onneksi kivut ovat olleet aika vähäisiä. Tulehduskipulääkettä otan, kun kivut alkavat ilmoittaa olemassaolostaan.
Näillä mennään nyt hetken aikaa, toivottavasti olen viikon päästä jo hieman viisaampi näissä lääkeasioissa.
sunnuntai 17. toukokuuta 2015
Diagnoosi.
Sain alkuviikosta tietää magneettikuvauksen tulokset sekä diagnoosin. Kuvissa näkyy selkeä vasemman sakroiliakaalinivelen sakroiliitti, oikealla lievempänä. Eli kyseessä on selkärankareuma.
Lääkityksenä aloitettiin Salazopyrin, annosta viikottain nostaen. Olen jo saanut ikävän haittavaikutuksen lääkkeestä, nimittäin ripulin. Vatsa on löysänä, välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Haittavaikutus ei tule yllätyksenä, sillä farmasiaa lukeneena sekä lääkkeen vaikutusmekanismin tuntien osasin sitä myös odottaa. Se, miten kovana tämä ripuli ajoittain tulee, se tuli yllätyksenä. Nyt sitten toivotaan, että nämä vatsakivut sekä ripuli loppuisi ajan myötä. Kipuja on tietysti edelleen, sillä lääkkeen maksimivaste on odotettavissa vasta kuukauden-kahden kuluttua lääkkeen aloittamisesta. Eniten jännittää miten vatsa reagoi annosnostoihin.
Tää elämä on nyt tällaista totuttelua. Ainoastaan omilla valinnoilla ja teoilla voin vaikuttaa sairauden etenemiseen ja pitää itseni edelleen kunnossa. Liikuntaa harrastan päivittäin ja ruokavaliokin koki muutoksen tässä jokunen aika sitten. Painoa on pudonnut useampi kilo!
Nyt aurinkoon istumaan ja nauttimaan lämmöstä, Suomen kesä on valitettavan lyhyt ja nyt on aika nauttia siitä!
Lääkityksenä aloitettiin Salazopyrin, annosta viikottain nostaen. Olen jo saanut ikävän haittavaikutuksen lääkkeestä, nimittäin ripulin. Vatsa on löysänä, välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Haittavaikutus ei tule yllätyksenä, sillä farmasiaa lukeneena sekä lääkkeen vaikutusmekanismin tuntien osasin sitä myös odottaa. Se, miten kovana tämä ripuli ajoittain tulee, se tuli yllätyksenä. Nyt sitten toivotaan, että nämä vatsakivut sekä ripuli loppuisi ajan myötä. Kipuja on tietysti edelleen, sillä lääkkeen maksimivaste on odotettavissa vasta kuukauden-kahden kuluttua lääkkeen aloittamisesta. Eniten jännittää miten vatsa reagoi annosnostoihin.
Tää elämä on nyt tällaista totuttelua. Ainoastaan omilla valinnoilla ja teoilla voin vaikuttaa sairauden etenemiseen ja pitää itseni edelleen kunnossa. Liikuntaa harrastan päivittäin ja ruokavaliokin koki muutoksen tässä jokunen aika sitten. Painoa on pudonnut useampi kilo!
Nyt aurinkoon istumaan ja nauttimaan lämmöstä, Suomen kesä on valitettavan lyhyt ja nyt on aika nauttia siitä!
lauantai 2. toukokuuta 2015
SI-nivelten magneettikuvaus
Nyt on SI-nivelten magneettikuvaus takana. Viime yönä heräsin paniikkiin, että mitenhän koko kuvaus onnistuu. Olen aiemmin ollut pään ja kaulan alueen magneettikuvauksessa. Toimenpide ei ollut kauhean miellyttävä ja siitä jäi hieman paha mieli. Tästä syystä pyysinkin nyt lantion alueen magneettikuvaukseen esilääkityksen, jotta voisin rauhassa makoilla siellä putkessa paikallaan.
Ennen magneettikuvausta hoitaja tuli hakemaan minut toimenpidehuoneen puolelle aulasta. Hän halusi vielä keskustella esilääkityksen tarpeellisuudesta. Hän näytti magneettikuvauslaitteen ja kertoi, että pääsisin sinne jalat edellä, jolloin pää on melkein ulkopuolella koko ajan. Sanoin, että silti haluan lääkkeen, koska olen koko aamun ollut hermostunut jo pelkästä putkeen menemisen ajatuksesta. Positiivista on, että hoitohenkilökunta kuuntelee potilaan pyyntöä eikä aliarvioi pelkotilaa. Sain esilääkkeen ja pääsin aulaan odottelemaan lääkkeen vaikutuksen alkamista.
Esilääkityksenä sain diatsepaamia. Olo ei ollut yhtään tokkurainen kun 20 minuutin päästä lääkkeen saamisesta pääsin jo kuvaukseen. Mieli oli rauhaisa eikä sydän tykyttänyt enää. Mieshoitaja oli mukava, jutteli niitä näitä ennen kuvaukseen menoa, mikä myös osaltaan rauhoitti mieltäni. Sain kuulokkeiden alle normaalit korvatulpat sekä mieleisen radiokanavan soimaan kuulokkeista.
Kun aloin liukua putkeen, meinasi paniikki iskeä. Keho oli raukea ja rento, mutta päässä alkoi mietityttään, että auttaakohan tuo lääke nyt sittenkään minua tarpeeksi. Kuulokkeista alkoi soimaan, yllätys yllätys, yksi lempparibiiseistäni, juuri oikeaan aikaan. Mikä euforian tunne! Lauloin biisiä mukana mielessäni enkä välittänyt yhtään magneettikuvauksen paukkeesta. Olo oli sellainen, että olisin voinut nukahtaa siihen. Ainoa miinus oli ilmastointi, mikä tuntui välillä todella kylmältä, etenkin käsissä ja jaloissa.
Kuvasarjoja otettiin vain neljä. Koko kuvaus kesti ainoastaan 15 minuuttia. Edellinen, pään ja kaulan kuvaus kesti 45 minuuttia ja tuolloin kuulokkeista ei edes kuulunut mitään radiota... Tiesin, että tästä kuvauksesta selvitään todella helpolla. Hoitajat tulivat hakemaan kuvauksen jälkeen minut pois ja sanoinkin, että miten mahtava olo nyt on, kun tämä olikin näin helppoa lääkkeen kera.
Nyt sitten jäädään odottelemaan tuloksia. Reilun viikon päästä on soittoaika reumatologin kanssa. Jänskää jänskää!
Ennen magneettikuvausta hoitaja tuli hakemaan minut toimenpidehuoneen puolelle aulasta. Hän halusi vielä keskustella esilääkityksen tarpeellisuudesta. Hän näytti magneettikuvauslaitteen ja kertoi, että pääsisin sinne jalat edellä, jolloin pää on melkein ulkopuolella koko ajan. Sanoin, että silti haluan lääkkeen, koska olen koko aamun ollut hermostunut jo pelkästä putkeen menemisen ajatuksesta. Positiivista on, että hoitohenkilökunta kuuntelee potilaan pyyntöä eikä aliarvioi pelkotilaa. Sain esilääkkeen ja pääsin aulaan odottelemaan lääkkeen vaikutuksen alkamista.
Esilääkityksenä sain diatsepaamia. Olo ei ollut yhtään tokkurainen kun 20 minuutin päästä lääkkeen saamisesta pääsin jo kuvaukseen. Mieli oli rauhaisa eikä sydän tykyttänyt enää. Mieshoitaja oli mukava, jutteli niitä näitä ennen kuvaukseen menoa, mikä myös osaltaan rauhoitti mieltäni. Sain kuulokkeiden alle normaalit korvatulpat sekä mieleisen radiokanavan soimaan kuulokkeista.
Kun aloin liukua putkeen, meinasi paniikki iskeä. Keho oli raukea ja rento, mutta päässä alkoi mietityttään, että auttaakohan tuo lääke nyt sittenkään minua tarpeeksi. Kuulokkeista alkoi soimaan, yllätys yllätys, yksi lempparibiiseistäni, juuri oikeaan aikaan. Mikä euforian tunne! Lauloin biisiä mukana mielessäni enkä välittänyt yhtään magneettikuvauksen paukkeesta. Olo oli sellainen, että olisin voinut nukahtaa siihen. Ainoa miinus oli ilmastointi, mikä tuntui välillä todella kylmältä, etenkin käsissä ja jaloissa.
Kuvasarjoja otettiin vain neljä. Koko kuvaus kesti ainoastaan 15 minuuttia. Edellinen, pään ja kaulan kuvaus kesti 45 minuuttia ja tuolloin kuulokkeista ei edes kuulunut mitään radiota... Tiesin, että tästä kuvauksesta selvitään todella helpolla. Hoitajat tulivat hakemaan kuvauksen jälkeen minut pois ja sanoinkin, että miten mahtava olo nyt on, kun tämä olikin näin helppoa lääkkeen kera.
Nyt sitten jäädään odottelemaan tuloksia. Reilun viikon päästä on soittoaika reumatologin kanssa. Jänskää jänskää!
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Risteilyllä
Vihdoin ja viimein kotona! Tämmöset pienet reissut pois kotoa on tietysti välillä ihan mukavia ja rentouttavia, mutta kyllä on niin ihanaa palata kotiin. Meidän Tukholman reissu oli kyllä mahtava. Lauantai-ilta laivalla meni miekkosen kanssa hörppien drinksuja, tanssien ja nauraen meidän huonoille jutuille. Parisuhteen paras asia on kyllä se, että kaksistaankin voi olla todella mukavaa.
Sunnuntaiaamuna piti läteä käymään maissa. Mies oli hieman huonovointinen, joten päätettiin suunnata suoraan T.G.I Fridaysiin syömään ja palata sieltä takaisin laivaan viettämään kahdenkeskistä, rauhallista sunnuntaipäivää hytissä löhöillessä. Ja se jos mikä oli hyvä idea. Tax Freen auetessa kävimme vielä vähän shoppailemassa, sillä halusin ostaa jotakin itselleni. Olinhan juuri täyttänyt hurjat 25 vuotta (se ikä jolloin lopetetaan vuosien laskeminen!). Kävimme edellisenä iltana kokeilemassa muutamia Michael Korsin aurinkolaseja. Pienessä viinihöyryssä ne 120 euron lasit olisivat olleet aivan buenot, mutta onneksi tajusin silloin jättää ne ostamatta. Nimittäin selvinpäin ajattelin, että ei ne lasit todellakaan olleet sitä mitä juuri nyt tarvitsisin. Olin ajatellut, että jos löytäisin uuden laukun itselleni. Laivan laukkuvalikoima oli aika niukka ja tylsä. Calvin Kleinilta löytyi shopping bag, joka oli nätti ja käytännöllisen oloinen, mutta se "vau" -fiilis jäi puuttumaan. Meinasin jo malttaa itseni ja luopua lahjan ostamisesta, kunnes näin tämän:
Guessin lompakko. Olen jo tovin halunnut itselleni isompaa lompakkoa. Tai oli se edellinenkin iso, mutta vähän hienompaa ja vielä sellaisen mihin saisin passinikin mahtumaan mukaan. Ja tämä oli juuri sellainen. Ja tämän ostos oli kyllä sata kertaa parempi idea kuin ne aurinkolasit.... :D
Ai niin... Reumatologilla käyty. Seuraavaksi sitten ootellaan kutsua magneettikuvakseen. Lääkitystä ei aloiteta ennen magneettikuvien tuloksia. Eli tilanne on edelleen sama...
Sunnuntaiaamuna piti läteä käymään maissa. Mies oli hieman huonovointinen, joten päätettiin suunnata suoraan T.G.I Fridaysiin syömään ja palata sieltä takaisin laivaan viettämään kahdenkeskistä, rauhallista sunnuntaipäivää hytissä löhöillessä. Ja se jos mikä oli hyvä idea. Tax Freen auetessa kävimme vielä vähän shoppailemassa, sillä halusin ostaa jotakin itselleni. Olinhan juuri täyttänyt hurjat 25 vuotta (se ikä jolloin lopetetaan vuosien laskeminen!). Kävimme edellisenä iltana kokeilemassa muutamia Michael Korsin aurinkolaseja. Pienessä viinihöyryssä ne 120 euron lasit olisivat olleet aivan buenot, mutta onneksi tajusin silloin jättää ne ostamatta. Nimittäin selvinpäin ajattelin, että ei ne lasit todellakaan olleet sitä mitä juuri nyt tarvitsisin. Olin ajatellut, että jos löytäisin uuden laukun itselleni. Laivan laukkuvalikoima oli aika niukka ja tylsä. Calvin Kleinilta löytyi shopping bag, joka oli nätti ja käytännöllisen oloinen, mutta se "vau" -fiilis jäi puuttumaan. Meinasin jo malttaa itseni ja luopua lahjan ostamisesta, kunnes näin tämän:
Guessin lompakko. Olen jo tovin halunnut itselleni isompaa lompakkoa. Tai oli se edellinenkin iso, mutta vähän hienompaa ja vielä sellaisen mihin saisin passinikin mahtumaan mukaan. Ja tämä oli juuri sellainen. Ja tämän ostos oli kyllä sata kertaa parempi idea kuin ne aurinkolasit.... :D
Ai niin... Reumatologilla käyty. Seuraavaksi sitten ootellaan kutsua magneettikuvakseen. Lääkitystä ei aloiteta ennen magneettikuvien tuloksia. Eli tilanne on edelleen sama...
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Lenkkeilyä ja "vauva"kuumetta.
Nyt kun on päästy eroon vauvakuumeesta, alkaa riepottelemaan ihmismieltä toinen "vauva"kuume... Nimittäin koirakuume. Oon täs koko päivän haaveillu sellaisesta löntystelevästä luppakorvakoirasta. Just semmosesta karhusta, jonka vois kaapata sänkyyn halittavaksi!
Nää mun kuumeilut ei kyllä yhtään parane.. Ensin vauva ja nyt sitte näköjään koira, mutta kun.... haluan! Tänne meidän pieneen kaksioon ei kyllä kauhean mielellään koiraa ottaisi. Ei oo koirallekaan hyvä olla kaupunkiasunnossa, missä ei oo tilaa sille kuljeskella. Eli yritän taas saada järkeni voittamaan tunnepuoleni.
Kyllä tää maaliskuu vaan on se mun kuukausi. Päivät pitenee koko ajan ja kesäkin lähenee! Käytiin tänään pitkällä aamukävelyllä. Pari tuntia vietettiin aikaa kierrellen Helsingin keskustassa nauttien auringonpaisteesta ja kiireettömästä sunnuntaista. Tosta lenkkeilystäkin on alkanu nauttimaan taas enemmän kun ei tartte koko ajan valittaa kivuista. Ja mikäs sen parempi kun vielä seuranakin on sitä parasta seuraa
Vielä ihan mainittakoon, että oon saanu viettää suht kivutonta aikaa. Pari kipeempää päivää oli tossa tällä viikolla, mutta yöt menee tosi hyvin ilman kipuja. Mielenkiinnolla odotan lääkäriaikaa nyt kun ei oikeastaan oo niitä kipuja. Toivottavasti se ei tarkoita sitä, että tätä selkäkipua ei sen kummemmin aletakaan tutkimaan... koska kyllä niitä kipuja edelleen on. Nyt vain onneksi harvemmin.
Nää mun kuumeilut ei kyllä yhtään parane.. Ensin vauva ja nyt sitte näköjään koira, mutta kun.... haluan! Tänne meidän pieneen kaksioon ei kyllä kauhean mielellään koiraa ottaisi. Ei oo koirallekaan hyvä olla kaupunkiasunnossa, missä ei oo tilaa sille kuljeskella. Eli yritän taas saada järkeni voittamaan tunnepuoleni.
Kyllä tää maaliskuu vaan on se mun kuukausi. Päivät pitenee koko ajan ja kesäkin lähenee! Käytiin tänään pitkällä aamukävelyllä. Pari tuntia vietettiin aikaa kierrellen Helsingin keskustassa nauttien auringonpaisteesta ja kiireettömästä sunnuntaista. Tosta lenkkeilystäkin on alkanu nauttimaan taas enemmän kun ei tartte koko ajan valittaa kivuista. Ja mikäs sen parempi kun vielä seuranakin on sitä parasta seuraa
Vielä ihan mainittakoon, että oon saanu viettää suht kivutonta aikaa. Pari kipeempää päivää oli tossa tällä viikolla, mutta yöt menee tosi hyvin ilman kipuja. Mielenkiinnolla odotan lääkäriaikaa nyt kun ei oikeastaan oo niitä kipuja. Toivottavasti se ei tarkoita sitä, että tätä selkäkipua ei sen kummemmin aletakaan tutkimaan... koska kyllä niitä kipuja edelleen on. Nyt vain onneksi harvemmin.
keskiviikko 11. maaliskuuta 2015
Voihan shoppailu.
Olen kyllä naiseksi harvinaisen huono shoppailija. Tai olin... Nimittäin olen tämän vuoden aikana helpottanut tätä omaa mielenterveyttäni nettishoppailemalla. Tää nyt voidaan sallia mulle, koska yleensä olen aina saanut kuulla myös ystäviltäni miten onnetonta mun kanssa on lähteä kiertään kauppoja, kun en koskaan löydä mitään. Ja ehkä en löydäkään, jos lähden kauppoihin katselemaan, mutta kotona koneen ääressä nettikaupan ostoskori on hetkessä pullollaan tuotteita. Niistäkin karsin vielä viime hetken tilausta tehdessä suurimman osan pois. Mutta silti, selvää parannusta aiempaan! :D
Nyt haluankin hehkuttaa uusia kenkiäni. Löysin niiiiiin mahtavan näköiset kesäkenkulit ja vielä alehinnalla. Tässä sitten ootellaan jo sitä kesää, jotta pääsen korkkaamaan kengät oikein kunnolla. Sisäänajetuthan ne jo on, sillä paketin saavuttua kotiin kävelin sen illan ne jalassa kotona.
Nyt oon yrittäny hillitä itseni, ettei tää ihan lähde lapasesta. Lähdemme miekkosen kans Tukholmaan ensi viikolla, niin ehkä sieltä sitten voisi "synttärilahjaksi" ostaa itselle uuden laukun. Sen vielä sallisin! :)
Nyt haluankin hehkuttaa uusia kenkiäni. Löysin niiiiiin mahtavan näköiset kesäkenkulit ja vielä alehinnalla. Tässä sitten ootellaan jo sitä kesää, jotta pääsen korkkaamaan kengät oikein kunnolla. Sisäänajetuthan ne jo on, sillä paketin saavuttua kotiin kävelin sen illan ne jalassa kotona.
Nyt oon yrittäny hillitä itseni, ettei tää ihan lähde lapasesta. Lähdemme miekkosen kans Tukholmaan ensi viikolla, niin ehkä sieltä sitten voisi "synttärilahjaksi" ostaa itselle uuden laukun. Sen vielä sallisin! :)
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Harvinaisen ärsyttävää...
Taas ottaa päähän. Ihmisessä pitäis olla joku resetointinäppäin just tämmösissä tilanteissa. Ajatukset pyörii kaikenlaisissa jutuissa ja niissä kun ei just nyt sitten ilmeisestikään ole mitään järkeä. Saakelin pää.
Taas on käyty valittamassa lääkärissä. Ei kylläkään selkää, vaan tätä monille naisista tuttua ilmiötä, epäsäännöllistä kiertoa. Onneksi tällä kertaa sain lähetteen verikokeisiin, että selvitellään vähän mistähän tämä johtuu. Ja tän sekavan kierron lisäksi on tullut myös todella kovat kivut. Onhan niitä kipuja aina ollu, mutta edellisten kuukautisten aikaan tuntui, että koko alavatsa repeää. Tietysti sitä pelkää ikäviä asioita (ja etenkin nyt kun tuntuu ettei mikään muutenkaan onnistu) ja että se saattais olla endometrioosia. Tää itsensä diagnosointi on varmasti taas helvetin hieno idea...
Selän kanssa on menny nyt tosi kivasti. Ei oo pahemmin ollut kipuja. Eilen käytiin hieman juoksemassakin eikä siitäkään onneksi tullu mitään kipuja. Kipulääkkeitä en oo tarttenu nyt muutamaan päivään. Itseasiassa en edes muista milloin viimeksi olisin ottanut lääkettä.
Ja eipä muuten olekaan enää kuin vähän reilu viikko poliklinikkakäyntiin! Wuhuu!
Taas on käyty valittamassa lääkärissä. Ei kylläkään selkää, vaan tätä monille naisista tuttua ilmiötä, epäsäännöllistä kiertoa. Onneksi tällä kertaa sain lähetteen verikokeisiin, että selvitellään vähän mistähän tämä johtuu. Ja tän sekavan kierron lisäksi on tullut myös todella kovat kivut. Onhan niitä kipuja aina ollu, mutta edellisten kuukautisten aikaan tuntui, että koko alavatsa repeää. Tietysti sitä pelkää ikäviä asioita (ja etenkin nyt kun tuntuu ettei mikään muutenkaan onnistu) ja että se saattais olla endometrioosia. Tää itsensä diagnosointi on varmasti taas helvetin hieno idea...
Selän kanssa on menny nyt tosi kivasti. Ei oo pahemmin ollut kipuja. Eilen käytiin hieman juoksemassakin eikä siitäkään onneksi tullu mitään kipuja. Kipulääkkeitä en oo tarttenu nyt muutamaan päivään. Itseasiassa en edes muista milloin viimeksi olisin ottanut lääkettä.
Ja eipä muuten olekaan enää kuin vähän reilu viikko poliklinikkakäyntiin! Wuhuu!
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Hääjärjestelyä ja leffailua.
Nää viikonloput vierähtää ihan mahdottoman nopeesti ohi.. ja huomenna ois taas tiedossa täysi työpäivä.
Viime perjantaina käynnistettiin hääjärjestelyt. En ole itse menossa naimisiin, vaan juhlimme ensi syyskuussa parhaan ystäväni häitä. Olen saanut kunnian olla hänen kaasonsa. Morsiamen sisko on myös kaasona, joten järjestelyissä, kuten polttareiden järkkäämisessä, on mukana onneksi myös joku toinen! Ilta meni viiniä maistellessa, polttariporukkalistan tekemistä, vieraslistan läpikäymistä ja muuta yleistä keskustelua häistä. Näitä häitä varten pitäis vielä mennä etsimään joku nätti mekko. Ajatuksena on ollut ostaa kokopitkä, olkaimeton (ehkäpä?) mekko, jossa olisi jotain pientä koristetta. Ja näitähän mekkoja kyllä löytyy alan liikkeistä, mutta hintakin on sitten sen mukainen.
Eilen, lauantaina, kävimme tuon paremman puoliskoni kanssa katsomassa leffateatterissa Luokkakokouksen. Jäätävän paskat arvosteluthan se leffa on saanu, mutta jollakin kierolla tavalla se oli kyllä ihan katsottava ja upposi.
Tää päivä on sitten menny vaan haaveillessa. Sitä tajuaa miten elämä menee eteenpäin ja naisena alkaa toi biologinen kello tikittään... tik... tik... Ja etenkin tää sairastuminen on saanu mut miettiin mitä kaikkea haluan elämässään kokea. Ärgh... Ehkä tää on tätä hormonisekoilua!
Viime perjantaina käynnistettiin hääjärjestelyt. En ole itse menossa naimisiin, vaan juhlimme ensi syyskuussa parhaan ystäväni häitä. Olen saanut kunnian olla hänen kaasonsa. Morsiamen sisko on myös kaasona, joten järjestelyissä, kuten polttareiden järkkäämisessä, on mukana onneksi myös joku toinen! Ilta meni viiniä maistellessa, polttariporukkalistan tekemistä, vieraslistan läpikäymistä ja muuta yleistä keskustelua häistä. Näitä häitä varten pitäis vielä mennä etsimään joku nätti mekko. Ajatuksena on ollut ostaa kokopitkä, olkaimeton (ehkäpä?) mekko, jossa olisi jotain pientä koristetta. Ja näitähän mekkoja kyllä löytyy alan liikkeistä, mutta hintakin on sitten sen mukainen.
Eilen, lauantaina, kävimme tuon paremman puoliskoni kanssa katsomassa leffateatterissa Luokkakokouksen. Jäätävän paskat arvosteluthan se leffa on saanu, mutta jollakin kierolla tavalla se oli kyllä ihan katsottava ja upposi.
Tää päivä on sitten menny vaan haaveillessa. Sitä tajuaa miten elämä menee eteenpäin ja naisena alkaa toi biologinen kello tikittään... tik... tik... Ja etenkin tää sairastuminen on saanu mut miettiin mitä kaikkea haluan elämässään kokea. Ärgh... Ehkä tää on tätä hormonisekoilua!
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Aurallinen migreeni
Nyt lyö pää tyhjää... Sain töissä aamulla migreenikohtauksen ja sitä kipua kesti (onneksi vain) reilut 6 tuntia. Kärsin aurallisesta migreenistä ja saan näköoireita ennen pääkivun alkamista. Kohtauksia tulee hyvin harvoin, ehkä 1-2 kertaa vuodessa, jos sitäkään. Otin heti auraoireen alettua ibuprofeenia ja parasetamolia, jotta päänsärky ei ehtisi tulla päälle, mutta... ei onnistunut. Kaiken lisäksi töissä oli kauhea kiire, taas, ja työntekijävaje. Yritäpä siinä sitten katsoa tietokoneen ruutua kun päässä tykyttää toispuolisesti ja toinen silmäkään ei meinaa oikein nähdä mitään. Iltavuoron tullessa töihin siirryinkin sitten pimeään labrahuoneeseen makoilemaan ja odottelemaan josko se pääkipu siitä helpottaisi.
Ja koska ruoka ei töissä maistunu, niin töistä päästessä oliki sit kaamea nälkä. Hienoa oli tulla kotiin ja huomata, ettei täällä ole mitään syötävää. Nälkäkiukku nousi pintaan ja raivosin suutuksissani miehelleni. Kauhean hienosti hoidettu homma. Not.
Sitä ehkä purkaa kiukkunsa ja suuttumuksensa aina siihen läheisimpään ihmiseen. Ei sen takia, että toinen sen ansaitsisi, vaan varmaan sen takia, että tietää toisen kestävän. Ja ilman, että tapahtuisi jotain peruuttamatonta. Silti omat sanat jää painamaan aina hetkeksi. Sitä miettii mitä olisi voinu tehdä toisin. Ehkä sitä oppii seuraavilla kerroilla.
Labrakokeet lähenee. Vielä 2 päivää. Tiedossa siis polikäyntiä ennakoivat labrat: tulehdusarvot, maksa-arvot, kilppari ja perusverenkuva. Niin ja tietysti virtsanäyte. Ja vielä reilu 2 viikkoa jäljellä lääkärin vastaanottoaikaan!
Ja koska ruoka ei töissä maistunu, niin töistä päästessä oliki sit kaamea nälkä. Hienoa oli tulla kotiin ja huomata, ettei täällä ole mitään syötävää. Nälkäkiukku nousi pintaan ja raivosin suutuksissani miehelleni. Kauhean hienosti hoidettu homma. Not.
Sitä ehkä purkaa kiukkunsa ja suuttumuksensa aina siihen läheisimpään ihmiseen. Ei sen takia, että toinen sen ansaitsisi, vaan varmaan sen takia, että tietää toisen kestävän. Ja ilman, että tapahtuisi jotain peruuttamatonta. Silti omat sanat jää painamaan aina hetkeksi. Sitä miettii mitä olisi voinu tehdä toisin. Ehkä sitä oppii seuraavilla kerroilla.
Labrakokeet lähenee. Vielä 2 päivää. Tiedossa siis polikäyntiä ennakoivat labrat: tulehdusarvot, maksa-arvot, kilppari ja perusverenkuva. Niin ja tietysti virtsanäyte. Ja vielä reilu 2 viikkoa jäljellä lääkärin vastaanottoaikaan!
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Shoppailua!
Muutaman päivän tauon jälkeen tekee taas mieli kirjoittaa ajatuksia ylös.
Töihinpaluu sairausloman ja viikonlopun jälkeen tuntu ihan kivalta. Toisaalta tänään oli niin kiireinen päivä, että työn lomassa ei ehtiny kauheesti ajatukset harhaileen muuhun.
Sain tänään verkkokaupasta tilaamani mekon ja kengät. Ja ne on vielä ihan sairaan mahtavat!! Kengissä oli aika korkea korko, mutta niin se pitää ollakin. Päätin, että vaikka kuinka lonkat ja selkä vihoittelis, niin minä en ainakaan aio luopua kesäkorkkareista!
Ostettiin miekkosen kans meille kotiin mehulinko. Ollaanki sitte vaan tehty hullunlailla appelsiinimehua sillä. Ensivaikutelma on kyllä hyvä tuosta laitteesta. Ja appelsiinimehukin maistuu paljon paremmalta kuin kaupan mehu. Toivottavasti tää ei oo pelkkää alkuinnostusta, vaan mehua jaksais tehdä useamminkin. Ainakin nyt yks iso motivaation kasvattaja on ollut appelsiinien kilohinta meidän lähi-ässässä: 0,59 e/kg! Sieltä onkin jo kannettu kotiin 4-5 kiloa appelsiinia ja mehustettu melkein kaikki.
Töihinpaluu sairausloman ja viikonlopun jälkeen tuntu ihan kivalta. Toisaalta tänään oli niin kiireinen päivä, että työn lomassa ei ehtiny kauheesti ajatukset harhaileen muuhun.
Sain tänään verkkokaupasta tilaamani mekon ja kengät. Ja ne on vielä ihan sairaan mahtavat!! Kengissä oli aika korkea korko, mutta niin se pitää ollakin. Päätin, että vaikka kuinka lonkat ja selkä vihoittelis, niin minä en ainakaan aio luopua kesäkorkkareista!
Ostettiin miekkosen kans meille kotiin mehulinko. Ollaanki sitte vaan tehty hullunlailla appelsiinimehua sillä. Ensivaikutelma on kyllä hyvä tuosta laitteesta. Ja appelsiinimehukin maistuu paljon paremmalta kuin kaupan mehu. Toivottavasti tää ei oo pelkkää alkuinnostusta, vaan mehua jaksais tehdä useamminkin. Ainakin nyt yks iso motivaation kasvattaja on ollut appelsiinien kilohinta meidän lähi-ässässä: 0,59 e/kg! Sieltä onkin jo kannettu kotiin 4-5 kiloa appelsiinia ja mehustettu melkein kaikki.
 |
| Lisätietoja löytyy Philipsin sivuilta: http://www.philips.fi/c-p/HR1869_70/avance-collection-mehulinko. |
perjantai 27. helmikuuta 2015
Kasvojenhoitoa
Taas se aika menossa kun ajatukset risteilee ympäriämpäri eikä mistään meinaa saada kiinni. Aamulla tuntu vaikealta nousta ylös sängystä. Ei kipujen vuoksi, vaan mielen. Okei, kipuhan vaikuttaa mun mielialaan vahvasti. Mutta nyt kun ei satu juurikaan... niin mieli on maassa.
Viime yö meni suht ok, ei kauheasti sattunut. Alkuillasta oli kyllä taas kipeä olo. Selkäkipu salakavalasti hiipi yläselkää kohti. Asennonmuutoksella sain sen loppumaan ja pärjäsinkin koko yön ilman mitään kipulääkettä. Aamullakaan ei tuntunu enää kipeeltä.
Sain heti aamusta viestin, että muistahan aamuvenyttelyt. Mulla onkin maailman parhain tukihenkilö, joka tsemppaa ja patistaa mua pitämään ton selän kunnossa. Helpottaa kun on joku lähellä, joka välittää. Ja sellainen henkilö vielä jota oikeasti kiinnostaa mun hyvinvointini. :)
Olen muuten löytäny mielettömän hyvän kasvoveden: L'oréal Sublime Soft Skin Perfecting Velvety Toner. Kasvovesi sopii kuivalle ja herkälle iholle. Sen koostumus on viskoosimpi kuin normaalien kasvovesien. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen ihoni tuntui heti pehmeämmältä kuin normaalisti. Ja tuotteen tuoksu on miellyttävä. Käytän myös saman sarjan puhdistusgeeliä, joka myös on tuntunut ihollani todella hyvältä ja pehmentävältä. Puhdistusgeeli ei tehoa meikkiin, joten mahdollinen meikki tulisi poistaa ensin jollain toisella ennen geelin käyttämistä. Itse olen käyttänyt puhdistusgeeliä sellaisina päivinä kun en ole meikannut ollenkaan.
Olen aina pitänyt kasvojen ihoani sekaihona ja kovin rasvoittuvana. Noin kuukausi-pari sitten työpaikallani työskentelevä kosmetologi mittasi kasvojeni kosteuspitoisuuden. Ja tulos oli järkyttävä... Tulos oli 11 %. siis VAIN 11%... Kosmetologi ei meinannut uskoa tulosta ja kokeili vielä uudestaan toiselta puolelta kasvoja.... Tulos: 9 %. Siitä sitten alkoi kunnon kosteutusprosessi. Samalla tajusin, että oikeastihan olen ihotyypiltäni kuiva. Käyttämäni rasvoittuvan ihon hoitotuotteet pahensivat vaan entisestään kuivaa ihoani. Hommasin uudet, oikeanlaiset hoitotuotteet iholleni. Tiedän, että oon todella huono juomaan vettä päivän aikana. Ja toisinaan olen laiminlyönyt ihonhoitoa täysin. Päätinpä sitten ryhdistäytyä ja lisäsin vedenjuontia sekä yritin joka päivä hoitaa ihoani hoitotuotteilla. Nyt viime tiistaina mittasimme uudestaan kosteusprosentin. Tulos oli 34 %. Todella huima parannus ja lyhyessä ajassa. Eli suunta on nyt parempaan päin! :)
Yllättävää miten mieli parani taas roimasti kun sain purkaa ajatukseni tähän blogitekstiin. Tällä mielellä on hyvä aloittaa viikonlopun vietto. Ihanaa ja keväistä viikonloppua!
Viime yö meni suht ok, ei kauheasti sattunut. Alkuillasta oli kyllä taas kipeä olo. Selkäkipu salakavalasti hiipi yläselkää kohti. Asennonmuutoksella sain sen loppumaan ja pärjäsinkin koko yön ilman mitään kipulääkettä. Aamullakaan ei tuntunu enää kipeeltä.
Sain heti aamusta viestin, että muistahan aamuvenyttelyt. Mulla onkin maailman parhain tukihenkilö, joka tsemppaa ja patistaa mua pitämään ton selän kunnossa. Helpottaa kun on joku lähellä, joka välittää. Ja sellainen henkilö vielä jota oikeasti kiinnostaa mun hyvinvointini. :)
Olen muuten löytäny mielettömän hyvän kasvoveden: L'oréal Sublime Soft Skin Perfecting Velvety Toner. Kasvovesi sopii kuivalle ja herkälle iholle. Sen koostumus on viskoosimpi kuin normaalien kasvovesien. Ensimmäisen käyttökerran jälkeen ihoni tuntui heti pehmeämmältä kuin normaalisti. Ja tuotteen tuoksu on miellyttävä. Käytän myös saman sarjan puhdistusgeeliä, joka myös on tuntunut ihollani todella hyvältä ja pehmentävältä. Puhdistusgeeli ei tehoa meikkiin, joten mahdollinen meikki tulisi poistaa ensin jollain toisella ennen geelin käyttämistä. Itse olen käyttänyt puhdistusgeeliä sellaisina päivinä kun en ole meikannut ollenkaan.
 |
| Kasvovesi, hinta alle 6 € luokkaa. |
Olen aina pitänyt kasvojen ihoani sekaihona ja kovin rasvoittuvana. Noin kuukausi-pari sitten työpaikallani työskentelevä kosmetologi mittasi kasvojeni kosteuspitoisuuden. Ja tulos oli järkyttävä... Tulos oli 11 %. siis VAIN 11%... Kosmetologi ei meinannut uskoa tulosta ja kokeili vielä uudestaan toiselta puolelta kasvoja.... Tulos: 9 %. Siitä sitten alkoi kunnon kosteutusprosessi. Samalla tajusin, että oikeastihan olen ihotyypiltäni kuiva. Käyttämäni rasvoittuvan ihon hoitotuotteet pahensivat vaan entisestään kuivaa ihoani. Hommasin uudet, oikeanlaiset hoitotuotteet iholleni. Tiedän, että oon todella huono juomaan vettä päivän aikana. Ja toisinaan olen laiminlyönyt ihonhoitoa täysin. Päätinpä sitten ryhdistäytyä ja lisäsin vedenjuontia sekä yritin joka päivä hoitaa ihoani hoitotuotteilla. Nyt viime tiistaina mittasimme uudestaan kosteusprosentin. Tulos oli 34 %. Todella huima parannus ja lyhyessä ajassa. Eli suunta on nyt parempaan päin! :)
Yllättävää miten mieli parani taas roimasti kun sain purkaa ajatukseni tähän blogitekstiin. Tällä mielellä on hyvä aloittaa viikonlopun vietto. Ihanaa ja keväistä viikonloppua!
torstai 26. helmikuuta 2015
Lääkärireissu..
Kaksi huonosti nukuttua yötä takana ja nyt sitten paukahti sairauslomaa loppuviikko. Sain ajan eri lääkärille kuin viimeksi. Lääkärin vastaanotolla pillahdin itkuun. Ainoa asia mitä kykenin itkun seasta sanomaan oli, että olen niin kovin väsynyt tähän. Kerättyäni itseni kokoon kykenin kertomaan, että lonkat ovat taas kipeät. Kerroin myös miten edellisviikko oli mennyt hyvin, lievemmillä kivuilla, mutta nyt kovemmat kivut tulivat taas takaisin. Tulehduskipulääkkeet eivät ole vieneet tätä kipua pois, vaan olen joutunut turvautumaan kovempaan kipulääkkeeseen, jotta saisin unta.
Lääkärinä oli nuori nainen, joka vaikutti hyvin empaattiselta ja kuuntelevalta. Hän pyysi minua arvioimaan kipua VAS-asteikolla 0-10. 0 tarkoittaa, että kipua ei ole ollenkaan ja 10 tarkoittaa pahinta mahdollista kipua. Tuohon VASiin täytyy kommentoida, että en itse tykkää sitä käyttää. On vaikeaa arvioida kipua noin suurella skaalalla. Ja kuitenkin kun jokainen yksilö kokee kivun omalla tavallaan. Selän tämänhetkinen tilanne tarkastettiin ottamalla Schoberin mitta. Positiivista oli, että tulos oli parempi kuin edellisellä lääkärireissulla mitattuna. Viimeksi mitta oli 3 cm, nyt se oli 5 cm. Jee! :)
Lääkäri tarjosi myös mahdollisuutta mennä keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa tästä väsymyksestä ja pahasta olosta. Se voisi kyllä olla hyvä idea, mutta en koe siitä olevan suurta apua nyt. Kunhan pääsen polille ja saadaan reumatologin kanssa keskusteltua tämä selkätilanne läpi, niin varmaan se mielikin siitä helpottuu.
Lääkärinä oli nuori nainen, joka vaikutti hyvin empaattiselta ja kuuntelevalta. Hän pyysi minua arvioimaan kipua VAS-asteikolla 0-10. 0 tarkoittaa, että kipua ei ole ollenkaan ja 10 tarkoittaa pahinta mahdollista kipua. Tuohon VASiin täytyy kommentoida, että en itse tykkää sitä käyttää. On vaikeaa arvioida kipua noin suurella skaalalla. Ja kuitenkin kun jokainen yksilö kokee kivun omalla tavallaan. Selän tämänhetkinen tilanne tarkastettiin ottamalla Schoberin mitta. Positiivista oli, että tulos oli parempi kuin edellisellä lääkärireissulla mitattuna. Viimeksi mitta oli 3 cm, nyt se oli 5 cm. Jee! :)
Lääkäri tarjosi myös mahdollisuutta mennä keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa tästä väsymyksestä ja pahasta olosta. Se voisi kyllä olla hyvä idea, mutta en koe siitä olevan suurta apua nyt. Kunhan pääsen polille ja saadaan reumatologin kanssa keskusteltua tämä selkätilanne läpi, niin varmaan se mielikin siitä helpottuu.
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Palkkapäivä lähenee... nähtävästi.
Voi helkkari... vihaan noita nettikauppoja. Taas mä retkahdin! Liian yksinkertaista ja nopeaa tilata vaatteita ja muuta turhaketta. Ärgh... ehkä painun sänkyyn ja suljen tän läppärin, ennen kuin ehdin tilata taas lisää. Öitä!
Kevät, tule jo!
Taas pitkästä aikaa yks todella paska yö takana. Suht tasasta unta takana, mutta kun uni keskeytyy, niin kivutkin pääsee valloilleen. Tää kipu on päässyt taas sen rajan yli, jolloin tulehduskipulääke ei enää helpota oloa. Onneksi on vielä hetki aikaa ennen työvuoron alkamista. Pakko vaan liikkua, liikkua ja liikkua.
Helmikuu alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan ja kohta saadaan käynnistää mahtava maaliskuu. Se on itselleni ollut aina se vuoden parhain kuukausi! Se, miten tämän vuoden maaliskuu eroaa edellisistä, niin pääsen vihdoin selvittämään tätä kipuiluani ammattilaisen luokse. Tällä hetkellä en jännitä tai pelkää tulevaa, vaan odotan jo innolla poliklinikkakäyntiä. Valmistautuminen on ollut huipputasoa! Olen kirjoittanut paperille muistiin kaikki mahdolliset kysymykset reumatologille, etenkin lääkehoitoon liittyviä asioita. Ehkä sekin on lievittänyt jännitystäni.
Maaliskuussa myös juhlitaan. Löytyy ystävien syntymäpäiviä sekä tietysti omani. En ole hetkeen järjestänyt mitään juhlia, mutta nyt olisi kiva pitkästä aikaa juhlistaa itseäni, etenkin kun tuo neljännesvuosisata paukahtaa mittariin. Toisaalta alkoholin käyttö ei kauheasti innosta. Olen yrittänyt parantaa elämäntapojani näiden kipuilujen vuoksi ja lisätä liikkumista, joka huomattavasti helpottaa selän kuntoa. Mutta voisihan sitä juhlia vaikka tekemällä porukalla jotakin muutakin kuin kännätä!?
Helmikuu alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan ja kohta saadaan käynnistää mahtava maaliskuu. Se on itselleni ollut aina se vuoden parhain kuukausi! Se, miten tämän vuoden maaliskuu eroaa edellisistä, niin pääsen vihdoin selvittämään tätä kipuiluani ammattilaisen luokse. Tällä hetkellä en jännitä tai pelkää tulevaa, vaan odotan jo innolla poliklinikkakäyntiä. Valmistautuminen on ollut huipputasoa! Olen kirjoittanut paperille muistiin kaikki mahdolliset kysymykset reumatologille, etenkin lääkehoitoon liittyviä asioita. Ehkä sekin on lievittänyt jännitystäni.
Maaliskuussa myös juhlitaan. Löytyy ystävien syntymäpäiviä sekä tietysti omani. En ole hetkeen järjestänyt mitään juhlia, mutta nyt olisi kiva pitkästä aikaa juhlistaa itseäni, etenkin kun tuo neljännesvuosisata paukahtaa mittariin. Toisaalta alkoholin käyttö ei kauheasti innosta. Olen yrittänyt parantaa elämäntapojani näiden kipuilujen vuoksi ja lisätä liikkumista, joka huomattavasti helpottaa selän kuntoa. Mutta voisihan sitä juhlia vaikka tekemällä porukalla jotakin muutakin kuin kännätä!?
maanantai 23. helmikuuta 2015
Etsitään: Hyvä olo.
Nyt kun tähän kipuiluun on löydetty jokin syy, tunnen tarvetta kehittää itseäni ja etsiä keinoja hyvään oloon.
Ensimmäinen oli tämä blogi. En ole koskaan ollut kauhean kiinnostunut blogin kirjoittelusta, mutta nyt halusin kirjoittaa ylös omia ajatuksiani. Se, lukeeko tätä blogia ylipäätänsä kukaan, ei ole pääasia. Kirjoittaminen helpottaa huomattavasti omaa psyykkistä hyvinvointiani ja koen tämän olevan nyt tärkeää minulle itselleni. Tämä on kuin terapiaa itsensä kanssa. Joskus tuntuu, että väsytän läheiseni ainaisella kipuilulla ja silloin kun sattuu, en osaa sitä salata. Nyt kun voin kirjoittaa tätä blogia, voin purkaa ajatukseni tänne ja antaa myös läheisilleni hetken kivutonta aikaa. Parhaimmassa tapauksessa tästä blogista voi olla hyötyä toiselle, samassa tilanteessa olevalle selkäkipuiselle.
Toinen tärkeä asia on musiikki. Haaveena olisi saada mahdutettua tänne asuntoon piano. (Ei tuu kyllä millään onnistumaan...). Olen lapsena opetellut soittamaan pianoa siskoni opastuksella, mutta se harrastus onkin ollut jo monta vuotta tauolla. Olen myös soittanut kitaraa, mutta kahden vuoden kitaransoiton opiskelu riitti minulle!
Saan musiikista paljon voimaa etenkin näin kipuilujen keskellä. Sen avulla saan unohdettua pahan olon ja hetkellisesti jopa koko selkäni. Aamu ilman Spotifyn soittolistaa pilaa koko päivän. Tuntuu, että musiikki on minulle kuin polttoainetta, jolla jaksan ahertaa työpäivän loppuun.
Asiasta toiseen. Työelämässä kohtaan paljon reumapotilaita. Tiedän selkärankareuman lääkehoidon perusperiaatteet ja siihen käytettävät lääkeaineet. Tänään käydessäni läpi tilauksessa olleita lääkkeitä huomasin siellä muutaman paketin erästä reumalääkkeenä käytettävää valmistetta. Mietin hetken mielessäni, että tätäkö on minunkin elämäni jatkossa. Toisaalta ajattelen asiaa siltä kantilta, että niiden lääkkeiden avulla voin saada helpotusta olooni. Olen jo kyllästynyt nappaamaan tulehduskipulääkkeitä kun kipu yltyy kovemmaksi ja tietenkin jatkuva tulehduskipulääkkeiden syöminen ei ole kauhean hyväksi vatsallekaan. Ja etenkin näin alan ammattilaisena lääkkeiden käyttö on "tee kuten minä sanon, älä kuten minä teen" -tyyliä. Mutta tästähän kärsii vain oma pää... ja vatsa.
Ensimmäinen oli tämä blogi. En ole koskaan ollut kauhean kiinnostunut blogin kirjoittelusta, mutta nyt halusin kirjoittaa ylös omia ajatuksiani. Se, lukeeko tätä blogia ylipäätänsä kukaan, ei ole pääasia. Kirjoittaminen helpottaa huomattavasti omaa psyykkistä hyvinvointiani ja koen tämän olevan nyt tärkeää minulle itselleni. Tämä on kuin terapiaa itsensä kanssa. Joskus tuntuu, että väsytän läheiseni ainaisella kipuilulla ja silloin kun sattuu, en osaa sitä salata. Nyt kun voin kirjoittaa tätä blogia, voin purkaa ajatukseni tänne ja antaa myös läheisilleni hetken kivutonta aikaa. Parhaimmassa tapauksessa tästä blogista voi olla hyötyä toiselle, samassa tilanteessa olevalle selkäkipuiselle.
Toinen tärkeä asia on musiikki. Haaveena olisi saada mahdutettua tänne asuntoon piano. (Ei tuu kyllä millään onnistumaan...). Olen lapsena opetellut soittamaan pianoa siskoni opastuksella, mutta se harrastus onkin ollut jo monta vuotta tauolla. Olen myös soittanut kitaraa, mutta kahden vuoden kitaransoiton opiskelu riitti minulle!
Saan musiikista paljon voimaa etenkin näin kipuilujen keskellä. Sen avulla saan unohdettua pahan olon ja hetkellisesti jopa koko selkäni. Aamu ilman Spotifyn soittolistaa pilaa koko päivän. Tuntuu, että musiikki on minulle kuin polttoainetta, jolla jaksan ahertaa työpäivän loppuun.
Asiasta toiseen. Työelämässä kohtaan paljon reumapotilaita. Tiedän selkärankareuman lääkehoidon perusperiaatteet ja siihen käytettävät lääkeaineet. Tänään käydessäni läpi tilauksessa olleita lääkkeitä huomasin siellä muutaman paketin erästä reumalääkkeenä käytettävää valmistetta. Mietin hetken mielessäni, että tätäkö on minunkin elämäni jatkossa. Toisaalta ajattelen asiaa siltä kantilta, että niiden lääkkeiden avulla voin saada helpotusta olooni. Olen jo kyllästynyt nappaamaan tulehduskipulääkkeitä kun kipu yltyy kovemmaksi ja tietenkin jatkuva tulehduskipulääkkeiden syöminen ei ole kauhean hyväksi vatsallekaan. Ja etenkin näin alan ammattilaisena lääkkeiden käyttö on "tee kuten minä sanon, älä kuten minä teen" -tyyliä. Mutta tästähän kärsii vain oma pää... ja vatsa.
sunnuntai 22. helmikuuta 2015
Näin kaikki alkoi.
Haluan kertoa pintaa raapaisten selkä- ja jalkaoireideni kulkua.
Yli kahden vuoden selittämättömän kipuilun jälkeen elän tällä hetkellä huojentunutta sekä samalla epätietoista aikaa. Keväällä 2013 käyn yleislääkärin vastaanotolla yli puoli vuotta kestäneen polvi- sekä lonkkakivun vuoksi. Mitään hyvää syytä tälle kipuilulle ei löydy ja lääkäri sepostaa, että kipu on "iskiastyyppinen kipu, joka johtuu pakaralihaksen pinteestä". En pysty koukistamaan vasenta jalkaani kunnolla, vaan tuntui, kuin polvitaipeessa olisi ollut jokin este. Yritän venyttelemällä helpottaa kipuja ja toisinaan se myös auttaa. Polveen venyttely ei tuota mitään tulosta, vaan kyykkyyn meneminenkin on vaikeaa. Hammasta purren päätän vain kestää kipua ja jatkaa normaalia elämää.
Heinäkuu 2013. Illanviettoa parhaan ystäväni luona. Juodaan viiniä, syödään hyvin ja sauna lämpiää. Saunaan päästessä avaan saunakaljan ja tapani mukaan nostan jalkani koukkuun saunanlauteille. Keskustelemme hetken ystäväni kanssa ja heitämme kiukaalle vettä. Mieleni valtaa hyvä ja rauhallinen olo. Kunnes tajuan: Olen juuri koukistanut vasemman jalkani lauteille ilman, että siihen edes sattuu. En tunne kipua. Se kipu, mikä on ollut minulla jo yli vuoden ajan. Sitä ei enää ole!
Elokuu 2013. Elämäni tärkein asia on urheilu. Vietän kesälomaa ja pyhitän sen lenkkeilylle. Pitkästä aikaa pystyn tekemään rakastamaani asiaa ilman kipua.
Syksy 2014 kipuilut alkavat tulemaan taas useammin. Nyt myös alaselkä kipuilee.
Helmikuu 2015. On lauantai-ilta. Vietämme sitä kotioloissa mieheni kanssa. Olen kipuillut päivän selkäni kanssa. Alaselässä tuntuu välillä outoa lonksuntaa ja kipua, joka heijastuu toiseen lonkkaan. Mietin jo, että pitäisikö lähteä päivystykseen kivun vuoksi. Päätän odottaa. Yöllä kello 2 aikoihin herään tuskalliseen kipuun ja yritän nousta sängystä. En pääse ylös. Lantiossa tuntuu helvetillinen kipu. Kun vihdoin pääsen seisomaan sängyn viereen, en pysty ottamaan painoa vasemmalle jalalle. Yritän linkuttaa itseni vessaan samalla ottaen matkan varrella tukea kaikesta mistä vaan saa kiinni. Itken. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään näin kovaa kipua. Yritän mennä takaisin sänkyyn, mutta maatessa kipu vain pahenee. Nousen ylös ja kävelen pieniä pieniä askeleita ympäri olohuonetta. Olen aivan varma, että nyt on kyse jostakin muusta kuin "iskiastyyppisestä kivusta". Hetken jo mietin pitäisikö lähteä heti päivystykseen, mutta huomaan oloni helpottuneen kävellessä. Vielä seuraavana päivänä mietin lääkäriin menemistä, mutta sitkeänä sissinä päätän odottaa ensimmäiseen arkipäivään.
Helmikuu 2015 olen lääkärin vastaanotolla. Kerron oireeni itku kurkussa, sillä edellisyö oli taas ollut kipeä ja alan olla todella väsynyt näihin kipuihin. Lääkäri kirjoittaa kaiken sanomani ylös ja kyselee tarvittaessa lisätietoja. Kun olen saanut kerrottua oireeni, totean lääkärille, että voisikohan tässä olla kyse selkärankareumasta. Se, miksi itse ehdotin sitä, juontaa juuret sukuuni. Serkullani sekä veljelläni on selkärankareuma. Erona tässä on se, että veljelläni ei ole tätä HLA-B27-antigeenia. Lääkäri toteaa, että hän ajatteli itse samaa. Saan lähetteet laboratoriokokeisiin. Tuskaisinta tässä on se, että antigeenin tuloksen saamisessa kestää 2 viikkoa. Se siis tiesi 2 viikkoa tuskaista ja epätietoista aikaa minulle.
Kahden viikon kuluttua lääkärin vastaanotosta saan soiton lääkäriltä. HLA-B27 on positiivinen. Yritän pidätellä itkua, mutta kyyneleet virtaavat väkisin poskia pitkin. Minulle on tehty nyt lähete reumapolille. Luojan kiitos! Olen sekaisin, vihainen, huojentunut, onnellinen... Kipuani aiotaan tutkia nyt huolella! Puhelun päättyessä alkaa hallitsematon itkeminen. Kahden viikon aikana olen pitänyt sisälläni suurta tuskaa ja pahaa oloa, joka laukeaa 4 minuuttia kestävän puhelun jälkeen.
Tällä hetkellä oloni on ihan hyvä. Saan tarvittaessa lievennettyä kipuja tulehduskipulääkkeellä. Odotan nyt vain kovasti pääseväni reumatologin vastaanotolle, jotta tilastani saataisiin lisää tietoa.
Yli kahden vuoden selittämättömän kipuilun jälkeen elän tällä hetkellä huojentunutta sekä samalla epätietoista aikaa. Keväällä 2013 käyn yleislääkärin vastaanotolla yli puoli vuotta kestäneen polvi- sekä lonkkakivun vuoksi. Mitään hyvää syytä tälle kipuilulle ei löydy ja lääkäri sepostaa, että kipu on "iskiastyyppinen kipu, joka johtuu pakaralihaksen pinteestä". En pysty koukistamaan vasenta jalkaani kunnolla, vaan tuntui, kuin polvitaipeessa olisi ollut jokin este. Yritän venyttelemällä helpottaa kipuja ja toisinaan se myös auttaa. Polveen venyttely ei tuota mitään tulosta, vaan kyykkyyn meneminenkin on vaikeaa. Hammasta purren päätän vain kestää kipua ja jatkaa normaalia elämää.
Heinäkuu 2013. Illanviettoa parhaan ystäväni luona. Juodaan viiniä, syödään hyvin ja sauna lämpiää. Saunaan päästessä avaan saunakaljan ja tapani mukaan nostan jalkani koukkuun saunanlauteille. Keskustelemme hetken ystäväni kanssa ja heitämme kiukaalle vettä. Mieleni valtaa hyvä ja rauhallinen olo. Kunnes tajuan: Olen juuri koukistanut vasemman jalkani lauteille ilman, että siihen edes sattuu. En tunne kipua. Se kipu, mikä on ollut minulla jo yli vuoden ajan. Sitä ei enää ole!
Elokuu 2013. Elämäni tärkein asia on urheilu. Vietän kesälomaa ja pyhitän sen lenkkeilylle. Pitkästä aikaa pystyn tekemään rakastamaani asiaa ilman kipua.
Syksy 2014 kipuilut alkavat tulemaan taas useammin. Nyt myös alaselkä kipuilee.
Helmikuu 2015. On lauantai-ilta. Vietämme sitä kotioloissa mieheni kanssa. Olen kipuillut päivän selkäni kanssa. Alaselässä tuntuu välillä outoa lonksuntaa ja kipua, joka heijastuu toiseen lonkkaan. Mietin jo, että pitäisikö lähteä päivystykseen kivun vuoksi. Päätän odottaa. Yöllä kello 2 aikoihin herään tuskalliseen kipuun ja yritän nousta sängystä. En pääse ylös. Lantiossa tuntuu helvetillinen kipu. Kun vihdoin pääsen seisomaan sängyn viereen, en pysty ottamaan painoa vasemmalle jalalle. Yritän linkuttaa itseni vessaan samalla ottaen matkan varrella tukea kaikesta mistä vaan saa kiinni. Itken. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään näin kovaa kipua. Yritän mennä takaisin sänkyyn, mutta maatessa kipu vain pahenee. Nousen ylös ja kävelen pieniä pieniä askeleita ympäri olohuonetta. Olen aivan varma, että nyt on kyse jostakin muusta kuin "iskiastyyppisestä kivusta". Hetken jo mietin pitäisikö lähteä heti päivystykseen, mutta huomaan oloni helpottuneen kävellessä. Vielä seuraavana päivänä mietin lääkäriin menemistä, mutta sitkeänä sissinä päätän odottaa ensimmäiseen arkipäivään.
Helmikuu 2015 olen lääkärin vastaanotolla. Kerron oireeni itku kurkussa, sillä edellisyö oli taas ollut kipeä ja alan olla todella väsynyt näihin kipuihin. Lääkäri kirjoittaa kaiken sanomani ylös ja kyselee tarvittaessa lisätietoja. Kun olen saanut kerrottua oireeni, totean lääkärille, että voisikohan tässä olla kyse selkärankareumasta. Se, miksi itse ehdotin sitä, juontaa juuret sukuuni. Serkullani sekä veljelläni on selkärankareuma. Erona tässä on se, että veljelläni ei ole tätä HLA-B27-antigeenia. Lääkäri toteaa, että hän ajatteli itse samaa. Saan lähetteet laboratoriokokeisiin. Tuskaisinta tässä on se, että antigeenin tuloksen saamisessa kestää 2 viikkoa. Se siis tiesi 2 viikkoa tuskaista ja epätietoista aikaa minulle.
Kahden viikon kuluttua lääkärin vastaanotosta saan soiton lääkäriltä. HLA-B27 on positiivinen. Yritän pidätellä itkua, mutta kyyneleet virtaavat väkisin poskia pitkin. Minulle on tehty nyt lähete reumapolille. Luojan kiitos! Olen sekaisin, vihainen, huojentunut, onnellinen... Kipuani aiotaan tutkia nyt huolella! Puhelun päättyessä alkaa hallitsematon itkeminen. Kahden viikon aikana olen pitänyt sisälläni suurta tuskaa ja pahaa oloa, joka laukeaa 4 minuuttia kestävän puhelun jälkeen.
Tällä hetkellä oloni on ihan hyvä. Saan tarvittaessa lievennettyä kipuja tulehduskipulääkkeellä. Odotan nyt vain kovasti pääseväni reumatologin vastaanotolle, jotta tilastani saataisiin lisää tietoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)