Lääkkeitä..

Jotta kaikki ei menisi ihan helpolla, niin lääkitykseen tuli heti 2 viikon jälkeen muutos. Salazopyrin laitettiin tauolle heti 1,5 viikon käytön jälkeen. Syynä siihen oli haittavaikutuksena tullut ripuli ja pahoinvointi, joka vain jatkui koko 1,5 viikon ajan. Pidin puolikkaan viikon taukoa lääkkeestä ja yritin vatsan rauhoituttua aloittaa sitä uudellee, taas aloitusannoksella. Heti uudesta yrityksestä seuraavana päivänä vatsa oli aivan sekaisin. Soittelin reumahoitajalle, että mitäs nyt tehdään, ja hän konsultoi lääkäriä. Lääkkeen käyttö lopetettiin ja viikon päästä reumalääkärin luo miettimään seuraavaa vaihtoehtoa.

Tottakai toivoin kovasti, että olisin hyötynyt Salazopyrinistä. Nyt mietityttää mitä lääkäri seuraavaksi suosittelee kokeiltavaksi. Opintojen takia tiedostan hyvin mitä vaihtoehtoja minulla on, miten lääkkeet vaikuttavat elimistössä ja minkälaisia haittavaikutuksia eri lääkkeet voivat aiheuttaa. Haitat eivät sinänsä pelota, niitä kun jokaisesta lääkkeestä on mahdollista saada

Mieli tekee taas tepposia, välillä on helpompi olla, välillä taas v-käyrä hipoo katon rajaa. Onneksi kivut ovat olleet aika vähäisiä. Tulehduskipulääkettä otan, kun kivut alkavat ilmoittaa olemassaolostaan.

Näillä mennään nyt hetken aikaa, toivottavasti olen viikon päästä jo hieman viisaampi näissä lääkeasioissa.

Diagnoosi.

Sain alkuviikosta tietää magneettikuvauksen tulokset sekä diagnoosin. Kuvissa näkyy selkeä vasemman sakroiliakaalinivelen sakroiliitti, oikealla lievempänä. Eli kyseessä on selkärankareuma.

Lääkityksenä aloitettiin Salazopyrin, annosta viikottain nostaen. Olen jo saanut ikävän haittavaikutuksen lääkkeestä, nimittäin ripulin. Vatsa on löysänä, välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Haittavaikutus ei tule yllätyksenä, sillä farmasiaa lukeneena sekä lääkkeen vaikutusmekanismin tuntien osasin sitä myös odottaa. Se, miten kovana tämä ripuli ajoittain tulee, se tuli yllätyksenä. Nyt sitten toivotaan, että nämä vatsakivut sekä ripuli loppuisi ajan myötä. Kipuja on tietysti edelleen, sillä lääkkeen maksimivaste on odotettavissa vasta kuukauden-kahden kuluttua lääkkeen aloittamisesta. Eniten jännittää miten vatsa reagoi annosnostoihin.

Tää elämä on nyt tällaista totuttelua. Ainoastaan omilla valinnoilla ja teoilla voin vaikuttaa sairauden etenemiseen ja pitää itseni edelleen kunnossa. Liikuntaa harrastan päivittäin ja ruokavaliokin koki muutoksen tässä jokunen aika sitten. Painoa on pudonnut useampi kilo!

Nyt aurinkoon istumaan ja nauttimaan lämmöstä, Suomen kesä on valitettavan lyhyt ja nyt on aika nauttia siitä!

SI-nivelten magneettikuvaus

Nyt on SI-nivelten magneettikuvaus takana. Viime yönä heräsin paniikkiin, että mitenhän koko kuvaus onnistuu. Olen aiemmin ollut pään ja kaulan alueen magneettikuvauksessa. Toimenpide ei ollut kauhean miellyttävä ja siitä jäi hieman paha mieli. Tästä syystä pyysinkin nyt lantion alueen magneettikuvaukseen esilääkityksen, jotta voisin rauhassa makoilla siellä putkessa paikallaan.

Ennen magneettikuvausta hoitaja tuli hakemaan minut toimenpidehuoneen puolelle aulasta. Hän halusi vielä keskustella esilääkityksen tarpeellisuudesta. Hän näytti magneettikuvauslaitteen ja kertoi, että pääsisin sinne jalat edellä, jolloin pää on melkein ulkopuolella koko ajan. Sanoin, että silti haluan lääkkeen, koska olen koko aamun ollut hermostunut jo pelkästä putkeen menemisen ajatuksesta. Positiivista on, että hoitohenkilökunta kuuntelee potilaan pyyntöä eikä aliarvioi pelkotilaa. Sain esilääkkeen ja pääsin aulaan odottelemaan lääkkeen vaikutuksen alkamista.

Esilääkityksenä sain diatsepaamia. Olo ei ollut yhtään tokkurainen kun 20 minuutin päästä lääkkeen saamisesta pääsin jo kuvaukseen. Mieli oli rauhaisa eikä sydän tykyttänyt enää. Mieshoitaja oli mukava, jutteli niitä näitä ennen kuvaukseen menoa, mikä myös osaltaan rauhoitti mieltäni. Sain kuulokkeiden alle normaalit korvatulpat sekä mieleisen radiokanavan soimaan kuulokkeista.

Kun aloin liukua putkeen, meinasi paniikki iskeä. Keho oli raukea ja rento, mutta päässä alkoi mietityttään, että auttaakohan tuo lääke nyt sittenkään minua tarpeeksi. Kuulokkeista alkoi soimaan, yllätys yllätys, yksi lempparibiiseistäni, juuri oikeaan aikaan. Mikä euforian tunne! Lauloin biisiä mukana mielessäni enkä välittänyt yhtään magneettikuvauksen paukkeesta. Olo oli sellainen, että olisin voinut nukahtaa siihen. Ainoa miinus oli ilmastointi, mikä tuntui välillä todella kylmältä, etenkin käsissä ja jaloissa.

Kuvasarjoja otettiin vain neljä. Koko kuvaus kesti ainoastaan 15 minuuttia. Edellinen, pään ja kaulan kuvaus kesti 45 minuuttia ja tuolloin kuulokkeista ei edes kuulunut mitään radiota... Tiesin, että tästä kuvauksesta selvitään todella helpolla. Hoitajat tulivat hakemaan kuvauksen jälkeen minut pois ja sanoinkin, että miten mahtava olo nyt on, kun tämä olikin näin helppoa lääkkeen kera.


Nyt sitten jäädään odottelemaan tuloksia. Reilun viikon päästä on soittoaika reumatologin kanssa. Jänskää jänskää!