Kaksi huonosti nukuttua yötä takana ja nyt sitten paukahti sairauslomaa loppuviikko. Sain ajan eri lääkärille kuin viimeksi. Lääkärin vastaanotolla pillahdin itkuun. Ainoa asia mitä kykenin itkun seasta sanomaan oli, että olen niin kovin väsynyt tähän. Kerättyäni itseni kokoon kykenin kertomaan, että lonkat ovat taas kipeät. Kerroin myös miten edellisviikko oli mennyt hyvin, lievemmillä kivuilla, mutta nyt kovemmat kivut tulivat taas takaisin. Tulehduskipulääkkeet eivät ole vieneet tätä kipua pois, vaan olen joutunut turvautumaan kovempaan kipulääkkeeseen, jotta saisin unta.
Lääkärinä oli nuori nainen, joka vaikutti hyvin empaattiselta ja kuuntelevalta. Hän pyysi minua arvioimaan kipua VAS-asteikolla 0-10. 0 tarkoittaa, että kipua ei ole ollenkaan ja 10 tarkoittaa pahinta mahdollista kipua. Tuohon VASiin täytyy kommentoida, että en itse tykkää sitä käyttää. On vaikeaa arvioida kipua noin suurella skaalalla. Ja kuitenkin kun jokainen yksilö kokee kivun omalla tavallaan. Selän tämänhetkinen tilanne tarkastettiin ottamalla Schoberin mitta. Positiivista oli, että tulos oli parempi kuin edellisellä lääkärireissulla mitattuna. Viimeksi mitta oli 3 cm, nyt se oli 5 cm. Jee! :)
Lääkäri tarjosi myös mahdollisuutta mennä keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa tästä väsymyksestä ja pahasta olosta. Se voisi kyllä olla hyvä idea, mutta en koe siitä olevan suurta apua nyt. Kunhan pääsen polille ja saadaan reumatologin kanssa keskusteltua tämä selkätilanne läpi, niin varmaan se mielikin siitä helpottuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti