Tennistä ja koripalloa

Vietettiin tänään uhreilupainotteista päivää Helsingin Mustikkamaalla. Alkuun pelailtiin tennistä ja harjoiteltiin pallonheittoa :D voin muuten kertoa, että alkuun mun heitto kuulemma oli kuin "naisen heitto".. sellainen jännittynyt, muljuava käden liike. Pienen treenin kautta alkoi se oikeanlainen heittotyyli hahmottumaan, mutta mitään best quality -tyyliä se ei kuitenkaan ollut.

Heiteltiin myös koripalloa ja otettiin pieni heittoskaba. Tällä kertaa oma keskittyminen heittoihin vaan tyssäsi jo alkumetreillä kun pallo kilisytti korin reunoja menemättä sisään. Aina ei ole onnistunut päivä 😁

Treenipäivä päättyi tietysti hyvään ruokatankkaukseen Treffipubin cheeseburgerin ääressä. Tuolla ollaankin käyty muutamia kertoja syömässä miehen kanssa ja edelleen tuo burgeri on kyllä hyvä.

Positiivinen ylläri on se, että reumakipuja ei ole. Enbrel on ollut nyt 2 viikkoa tauolla ja pelkäsin, että tuo taukoaika saa reumaoireet nopeasti päälle. Huomenna selviää millä mallilla labrakokeet tällä hetkellä ovat ja jatketaanko Enbrelin käyttöä.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Pitkän tauon jälkeen ajattelin taas kirjoittaa hieman mitä selälle kuuluu, ja etenkin mitä tuossa etupuolella vatsassa tapahtuu..

Eli raskauden jälkeen Enbrel tauotettiin ja jäin tyytyväisenä jatkamaan raskausaikaa ilman selkäkipua. Kuukauden ajan ehdin olla ilman kipuja, kunnes ne taas tulivat takaisin. Joulukuussa kävin äitiyspolilla keskustelemassa sisätautilääkärin (huom. ei reumatologi) lääkityksestä. Oudosti sitten ehti alkuun sain nipun reseptejä ja kortisonia tulisi syödä pidemmän jakson ajan, isommalla annoksella. Näin farmaseuttina en ollut ajatukseen kauhean tyytyväinen, saatika että lääkemuutoksia tehtiin "tuosta noin vaan", etenkin kun uusi lääke ei ole mikään spesifi selkärankareumalääke. Huolissani ja suutuksissani soitin reumalle ja kysyin heidän mielipidettään asiaan. Vastaukseksi sain, että ehkä tässä yritetään kokeilla mahdollisimman turvallisella keinolla lievittää oireita, vaikka niistä ei välttämättä apua saisikaan. Eli kokeillaan.. No kokeilua on nyt kulunut melkein 2 kk, sen suurempia apuja saamatta. Kortisonin kohdalla reumalääkärini sanoi, että turhaan sitä syöt, jos siitä ei mitään apua ole ollut aiemmankaan kuurin aikana. Ja sen aiheuttama, mahdollinen painonnousu ei raskausaikana olisi minulle kovin suotavaa, etenkin jos siitä ei edes olisi apua kipuihin.

Olen nyt ollut sairauslomalla. Olen huomannut, että selkä ei toisinaan ole kovin kipeä. Luulen sen johtuvan siitä, että pystyn itse kontrolloimaan tätä tilannetta. Voin välttää asioita jotka provosoivat kipua ja näin myös välttää toimintakyvyn menetyksen.

Raskaus alkaa olemaan puolivälissä. Ensi viikolla selviää onko sieltä tulossa pikkuprinsessa vaiko -prinssi. Itsehän olin satavarma raskauden alussa, että täältä tulee tyttö. Olen jopa nähnyt unia, että synnytin tyttövauvan. Toisaalta nyt olen hieman alkanut empimään... josko se olisikin poika. Mieshän on sitä mieltä, että poika se on. Toisaalta kumpi vaan on enemmän kuin tervetullut <3

Kaikesta huolimatta olen niin onnellinen tällä hetkellä tästä elämänmuutoksesta, että kyllä vielä 4 kk jaksaa kipujen kanssa elää. Se palkinto, minkä tästä saa, on kuitenkin korvaamaton. :)

Kaksi viivaa

Uskomatonta! Maanantaina saimme aika jymy-yllätyksen: raskaustestiin ilmestyi yhden viivan sijasta kaksi... Kyllä siinä ilta meni aika sekavissa fiiliksissä. Meistä tulee vanhempia, jos kaikki menee hyvin!

Muutama päivä tässä on saanut aikaa sulatella asiaa. Raskaus alkaa tuntumaan luonnollisesta, vaikkakin niin outo ja epäuskoinen olo! Tällä hetkellä mieltä painaa alkuraskauden pelko: eihän tämä vain keskeydy.. Ollaan nyt menossa raskausviikolla 6+0. Ensimmäinen neuvolakäynti on 2,5 viikon kuluttua. Toivotaan nyt että pelko on turhaa ja raskaudesta alkaisi oppia nauttimaan!

Tähän päättyi siis Enbrelin käyttö. Toivottavasti selkä jatkaisi oireetonta elämää! :)

Where have you been, Enbrel? :)

Pikainen päivitys omasta tilanteestani:

Tänään sain ensimmäisen Enbrel-pistoksen. Lääkeaine ja sen vaikutusmekanismi on minulle entuudestaan tuttu, mutta pistäminen ei. Olin reumahoitajan vastaanotolla ja hän opetti minulle pistämisen. Kynä tiukasti kiinni reiteen ja kynän laukaisinta painetaan pohjaan. Itse pistäminen oli helppoa, mutta lääkeaineen injisoituessa ihoni alle tunsin inhottavaa kirvelyä pistoskohdassa. Kynän sai nostaa pistoskohdasta pois vasta kun siitä kuului naksahdusääni uudestaan. Pistoksen jälkeen jäin täyttelemään papereita hoitajan valvovan silmän alle 15 minuutin ajaksi. Tämä on siis se aika, jolloin mahdollinen akuutti allergiareaktio ilmaantuisi. Kaikki meni hyvin, olo oli normaali ja kirvelykin loppui onneksi.. Monenlaista kipua on jo tähänkin asti kestänyt, joten jos se kirvely tuottaa loppujen lopuksi kivuttomamman elämän niin eiköhän sen kestä... kerran viikossa. Oon kyllä tällä hetkellä niin tyytyväinen, että sain luvan aloittaa tuon biologisen lääkkeen. Nyt vaan peukut pystyyn, että myös muutoksia kipujen suhteen tulee tapahtumaan!

Tuo parempi puoliskoni on työreissulla ja luultavasti palaa kotiin parin viikon päästä. Sen jälkeen onkin enää noin 1,5 viikkoa kesälomaan... ja lomareissuun! Alkaa tää sateinen Suomen kesä jo riittää...