Nyt on SI-nivelten magneettikuvaus takana. Viime yönä heräsin paniikkiin, että mitenhän koko kuvaus onnistuu. Olen aiemmin ollut pään ja kaulan alueen magneettikuvauksessa. Toimenpide ei ollut kauhean miellyttävä ja siitä jäi hieman paha mieli. Tästä syystä pyysinkin nyt lantion alueen magneettikuvaukseen esilääkityksen, jotta voisin rauhassa makoilla siellä putkessa paikallaan.
Ennen magneettikuvausta hoitaja tuli hakemaan minut toimenpidehuoneen puolelle aulasta. Hän halusi vielä keskustella esilääkityksen tarpeellisuudesta. Hän näytti magneettikuvauslaitteen ja kertoi, että pääsisin sinne jalat edellä, jolloin pää on melkein ulkopuolella koko ajan. Sanoin, että silti haluan lääkkeen, koska olen koko aamun ollut hermostunut jo pelkästä putkeen menemisen ajatuksesta. Positiivista on, että hoitohenkilökunta kuuntelee potilaan pyyntöä eikä aliarvioi pelkotilaa. Sain esilääkkeen ja pääsin aulaan odottelemaan lääkkeen vaikutuksen alkamista.
Esilääkityksenä sain diatsepaamia. Olo ei ollut yhtään tokkurainen kun 20 minuutin päästä lääkkeen saamisesta pääsin jo kuvaukseen. Mieli oli rauhaisa eikä sydän tykyttänyt enää. Mieshoitaja oli mukava, jutteli niitä näitä ennen kuvaukseen menoa, mikä myös osaltaan rauhoitti mieltäni. Sain kuulokkeiden alle normaalit korvatulpat sekä mieleisen radiokanavan soimaan kuulokkeista.
Kun aloin liukua putkeen, meinasi paniikki iskeä. Keho oli raukea ja rento, mutta päässä alkoi mietityttään, että auttaakohan tuo lääke nyt sittenkään minua tarpeeksi. Kuulokkeista alkoi soimaan, yllätys yllätys, yksi lempparibiiseistäni, juuri oikeaan aikaan. Mikä euforian tunne! Lauloin biisiä mukana mielessäni enkä välittänyt yhtään magneettikuvauksen paukkeesta. Olo oli sellainen, että olisin voinut nukahtaa siihen. Ainoa miinus oli ilmastointi, mikä tuntui välillä todella kylmältä, etenkin käsissä ja jaloissa.
Kuvasarjoja otettiin vain neljä. Koko kuvaus kesti ainoastaan 15 minuuttia. Edellinen, pään ja kaulan kuvaus kesti 45 minuuttia ja tuolloin kuulokkeista ei edes kuulunut mitään radiota... Tiesin, että tästä kuvauksesta selvitään todella helpolla. Hoitajat tulivat hakemaan kuvauksen jälkeen minut pois ja sanoinkin, että miten mahtava olo nyt on, kun tämä olikin näin helppoa lääkkeen kera.
Nyt sitten jäädään odottelemaan tuloksia. Reilun viikon päästä on soittoaika reumatologin kanssa. Jänskää jänskää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti