Volyymiripset

Ajattelin tehdä pienen blogitekstin liittyen pari viikkoa sitten laittamiini volyymiripsiin. Ajatus ripsienlaitosta heräsi kun aloin kyllästyä omiin, olemattoman näköisiin räpsyttimiini. Olen aiemmin kokeillut klassisia ripsienpidennyksiä, jotka tosin laitettiin väärin ja tästä syystä pilasivat nämä olemattomat omat ripseni. Olen joutunut keräämään rohkeutta laittaa ripsienpidennykset uudelleen. Ja nyt se tuntui hyvälle idealle.

Varasin ajan timma.fi -palvelun kautta (http://www.timma.fi). En ala tässä tekstissä käsittelemään palvelun toimintaperiaatetta. Lyhyesti sanottuna palvelun kautta voi etsiä ja varata kauneudenhoitopalveluja edullisempaan hintaan.

Ripsienpidennyksien laitto aloitettiin ensin keskustelemalla minkälaisen lopputuloksen haluaisin: luonnollisen vai näyttävän. Koska silmäni ovat pienet ja joudun käyttämään paljon ripsiväriä saadakseni silmäni auki, päädyimme seminäyttäviin ripsiin. Pidennyksiksi valitsimme sekä C- että D-kaarevuutta olevia ripsikuituja. C-kaarevuus tuo luonnolisuutta ja D-kaarevuus antaa näyttävyyttä silmiin. Pituudeksi tekijä suositteli 12mm kuituja.

Ripsienlaiton aikana laitto ei tuntunut miltään. Tekijä oli todella huolellinen ja hellä laittaessaan ripsikuituja. Jopa niin hellä, että nukahdin kesken laiton! Uskomatonta :D

Ripsienpidennyksien laittaminen kesti noin 2,5 tuntia. Kuulostaa pitkältä ajalta makaa selällään paikallaan, mutta aika meni todella vauhdilla.

Pahoittelut huonosta laadusta. Kuvasta näkee eron ennen ja jälkeen ripsienlaiton.

Nyt ripset ovat olleet noin 2 viikkoa. Kuituja on pudonnut pois, mutta se on normaalia. Kuidut lähtevät samalla tahdilla kuin omat ripsetkin luonnollisesti putoavat. Toisesta silmästä on ehkä lähtenyt hieman enemmän. Syynä saattaa olla se, että olen pari kertaa herännyt siihen,  että hieron silmiäni unissani.. Ja sitä ei todellakaan pidä tehdä näiden kanssa! :D

Aion mennä huollattamaan ripsienpidennykset, sillä olen ollut todella tyytyväinen silmieni ulkonäköön nyt ripsien kanssa!

Ja "paska mutsi" -palkinto menee....

Tänne.

Lapsi putos meidän parisängystä aamulla. Hitto. Voin sanoa, että se kolahdus, mikä siitä kuului, pysäytti mun sydämen täysin. Lapsi on kunnossa. Ei merkkiä, että olis satuttanut itseään. Mutta äidin sydämessä on kyllä järkyttävä haava.... Otan siis vastaan tämän "ei niin arvostetun" palkinnon. Olen sen "ansainnut". Paska mutsi.

Putoamisen jälkeen tietty alkoi lapsen itku. Ja niin alkoi äidilläkin. Silitin lapseni päätä ja selkää. Näpytin miehelle viestin, että "nyt se sitten putos. V***u." Itkua kesti varmaan muutama minuutti, sitten alkoi vakava tuijotus ja äidin pusuttelu sai lapsen hymyilemään. Huh.. Helpottavaa. Lapsi rauhottui. Minua kalvasi mieltä. Miten voinkin olla näin idiootti!
Mutta olihan tämä arvattavissa. Omaa huolimattomuutta ja lapsen vikkelät liikkeet. Nostamme pään pystyyn ja otamme tästä opiksi.

Neuvolasta saimme ohjeeksi seurailla lapsen vointia. Jos vointi huononee, muuttuu poissaolevaksi tai kipeäksi, niin herkästi tarkistuttamaan tilanne. Päiväunien aikaan kuulemma kannattaa tarkistella lapsen vointia ja että onhan hän herätettävissä. Tuossa se nyt pinnasängyssä nukkuu, ihan normaalisti. Aamulla myös aamupalan jälkeen leikki kuin muinakin aamuina olohuoneen lattialla. Ehkä tämä tästä.

Kannan pystiäni häpeällisesti, mutta virheeni myöntäen. Onneksi lapsi on kunnossa.