Päätimme rakkaan mieheni kanssa, että olisi hienoa mennä naimisiin ennen vauvan syntymää. Suurimmat syyt tähän avioliittolupauksen lisäksi oli juridisia. Haluamme olla yhtenäinen, samalla sukunimellä varustettu perhe, jossa molemmilla on perintäoikeus toisiinsa. Samoiten aviopuolisona toisen menehtyessä on leskeksi jääneellä osapuolella oikeus leskeneläkkeeseen. Tiedän myös sen, että koen puolisoni olevan se ihminen, jonka kanssa minun on helppo elää yhdessä elämäni loppuun asti.
Eli viime lauantaina 5.3.2016 hääkellot soivat. Koska halusin päivästä ikimuistoisen, vaikkakin emme juhlia järjestäneet, vihkiminen tapahtui kirkossa. Todistajina olivat kanttori ja suntio. Voin todeta, että tämä päätös oli loistava. Vaikkakin tilanne on nyt se, että avioitumisestamme ei tiedä sukulaiset. Lähipiirimme luulee, että olemme kihlautuneet. Tottahan sekin tietysti on :D
Tarkoituksena on järjestää hääjuhla myöhemmin. Näin raskausaikana ja etenkin omalla kohdallani kun selkäkivut ovat olleet aika kovat, ei juhliminen tuntunut laisinkaan hyvältä idealta. Ja keneltä se on pois, jos juhlistamme avioitumistamme myöhemmin? Ainoastaan minua jännittää se, miten ja milloin tästä asiasta kerromme lähipiirille.
Olen nyt sairauslomalla äitiysloman alkuun asti. Selkä on kipuillut koko raskauden ajan niin ikävästi, että lääkärinkin mielestä on turhaa kiusata minua työnteolla. Nyt saan keskittyä vatsan kasvattamiseen ja loppuajan odotukseen. Vielä 3 kk laskettuun aikaan... Sitten onkin jo kesä!
