Nyt lyö pää tyhjää... Sain töissä aamulla migreenikohtauksen ja sitä kipua kesti (onneksi vain) reilut 6 tuntia. Kärsin aurallisesta migreenistä ja saan näköoireita ennen pääkivun alkamista. Kohtauksia tulee hyvin harvoin, ehkä 1-2 kertaa vuodessa, jos sitäkään. Otin heti auraoireen alettua ibuprofeenia ja parasetamolia, jotta päänsärky ei ehtisi tulla päälle, mutta... ei onnistunut. Kaiken lisäksi töissä oli kauhea kiire, taas, ja työntekijävaje. Yritäpä siinä sitten katsoa tietokoneen ruutua kun päässä tykyttää toispuolisesti ja toinen silmäkään ei meinaa oikein nähdä mitään. Iltavuoron tullessa töihin siirryinkin sitten pimeään labrahuoneeseen makoilemaan ja odottelemaan josko se pääkipu siitä helpottaisi.
Ja koska ruoka ei töissä maistunu, niin töistä päästessä oliki sit kaamea nälkä. Hienoa oli tulla kotiin ja huomata, ettei täällä ole mitään syötävää. Nälkäkiukku nousi pintaan ja raivosin suutuksissani miehelleni. Kauhean hienosti hoidettu homma. Not.
Sitä ehkä purkaa kiukkunsa ja suuttumuksensa aina siihen läheisimpään ihmiseen. Ei sen takia, että toinen sen ansaitsisi, vaan varmaan sen takia, että tietää toisen kestävän. Ja ilman, että tapahtuisi jotain peruuttamatonta. Silti omat sanat jää painamaan aina hetkeksi. Sitä miettii mitä olisi voinu tehdä toisin. Ehkä sitä oppii seuraavilla kerroilla.
Labrakokeet lähenee. Vielä 2 päivää. Tiedossa siis polikäyntiä ennakoivat labrat: tulehdusarvot, maksa-arvot, kilppari ja perusverenkuva. Niin ja tietysti virtsanäyte. Ja vielä reilu 2 viikkoa jäljellä lääkärin vastaanottoaikaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti